Turva Jumalassa

Koronaviruksen takia poikkeusolot ovat totta myös Suomessa. Erilaisten järjestelyjen ja rajoitusten tarkoitus on suojella meitä kaikkia ja erityisesti riskiryhmiin kuuluvia. Olen levollisella mielellä siksi, että voin kohdata nämä olosuhteet Suomessa, vakaassa yhteiskunnassa. Meillä on hyvä terveydenhuoltojärjestelmä, huoltovarmuus ja tukiverkot. Hyviä juttuja, mutta mulle vielä tärkeämpi on tietää, että mun turva on Jumalassa.

Laittaahan nää poikkeusolot ajattelemaan syvällisiä. Normaali arki, työ, toimeentulo ja terveys ovat vaakalaudalla. Se illuusio, että voisimme itse hallita elämää, on kokenut kovan kolauksen. Tää tilanne saa miettimään, että mikä lopulta on elämässä tärkeää?

Mulla on ollut etuoikeus syntyä rakastavaan perheeseen, jossa jo lapsena sain kuulla rakastavasta Taivaan Isästä, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Nuorena tein valintani, ja päätin uskoa Raamatun Jumalaan ja seurata Jeesusta. Aikanaan löysin universumin parhaan puolison ja sain boonuksena maailman parhaat appivanhemmat. Onneni täydentyi sillä, että saimme kauan toivotun lapsen päivälleen 20 vuotta sitten.

Odotusaika sujui normaalisti. Lasketun ajan lähestyessä ilmaantui lieviä raskausmyrkytyksen oireita. Oli kaunis maaliskuinen aamupäivä, kun synnytys käynnistettiin. Ei kulunut kauaakaan, kun kätilö havaitsi vauvalla toistuvia sydänäänten laskuja. Mieslääkäri, jolla muuten oli suurempi vatsa, kuin kenelläkään odottavalla äidillä, totesi, että tässä joudutaan nyt käyttämään puukkoa. Matkalla leikkaussaliin katselin kattolamppuja ja vaan ihmettelin kuinka levollinen ja turvallinen olo mulla oli. Vauvalla oli napanuora niin monta kertaa kaulan ympärillä, että hän ei olisi selvinnyt vammoitta tai ehkei edes hengissä normaalista alatiesynnytyksestä. Meille syntyi terve pieni tyttö.

Lapsemme elämä oli vaakalaudalla jo synnytyksessä. Mutta meille Jumala oli armollinen ja saimme pitää vauvan, olen siitä valtavan kiitollinen. Muistan, kuinka tuoreena äitinä ymmärsin, oman rajallisuuteni ja voimattomuuteni suojella lastani kaikelta siltä, mitä ikinä voisi tapahtua. Eräänä aamuyön hetkenä kiitin Jumalaa rakkaasta lapsesta, siitä etuoikeudesta, että saan olla äiti. Samalla kun pyysin viisautta olla äiti, luovutin lopullisen vastuun hänestä kaikkivaltiaalle Jumalalle. Jumala ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, Hän pystyy auttamaan aina ja jokaista.

Jumala on ollut uskollinen ja pitänyt huolta lapsestani. Hänestä on kasvanut nuori nainen ja äitiys on ollut juuri niin ihanaa kuin kuvittelin. Yksi tämän päivän vaaroista on korona, en pysty suojelemaan lastani siltä, mutta onneksi on kaikkivaltias Jumala, jonka puoleen voin kääntyä aina, myös hädän hetkellä.

Ps. 37:5           Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Share on email
Share on print