Matti-papin pakina

Psalmit 146-150                     Ylistys Suurelle Jumalalle

Ps. 147:3  Hän parantaa ne, joilla on särkynyt sydän, ja sitoo heidän haavansa.

Ps. 147:4 Hän on määrännyt tähtien luvun ja kutsuu niitä nimeltä.

Ps. 147:17 Hän viskaa rakeita kuin leivänmuruja, kuka voi kestää Hänen pakkastaan.

Psalmit ovat koottuja lauluja, joita käytettiin ja edelleen käytetään laulukirjana palvottaessa Jumalaa. Ne ovat syntyneet 1000 vuoden aikana. Ne olivat se virsikokoelma, jota Jeesus veisasi.

Ehkä kysyt, että miksi sitten niissä puhutaan paljon Jumalan ylistämisestä?

Kun pieni ihminen palvoo ihmeellistä Luojaansa, jolla on koko maalimankaikkeus hallinnassaan, se saa aikaan sen, että ajatuksemme suuntautuvat pois ongelmistamme ja myös itsestämme.

Ylistys ja palvonta asettavat rukoilijan oikeisiin mittasuhteisiin itseensä nähden.

Milloin viimeksi olet pysähtynyt pienen lapsen näkövinkkelistä ihmettelemään esim. muurahaista, joka raahaa toukkaa?

Minä pieni ihminen saan pienen lapsen lailla katsella ja ihastella Luojan käden tekoja.

Ps. 8:4-5     Kun katselen sinun taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet asettanut paikoilleen, niin mikä on ihminen, että pidät hänestä huolen!

Kun puhumme rukouksesta, se on monen mielestä oikein hyvä, mutta kun puhumme ylistyksestä ja palvonnasta, mieleen nousee ajatus, että enhän minä suomalainen juro mies edes osaa tuota.

Nämä psalmit voisivat toimia jonkinlaisena oppaana siihen, että pääsemme omista murheistamme porstuan ovelta opastettuna sinne suuren juhlasalin puolelle.

Jotain Beethoven on oivaltanut psalmien pohjalta sävellyksessään ”Jumalan kunnia luonnossa”.

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Share on email
Share on print