Ihmisen polku
Toimistoni seinällä on vanha taulu, jota pysähdyn usein katselemaan. Taidemaalari Toivo Markku on maalannut kesäiseen maisemaan polun, josta jää epäselväksi jatkuuko se aurinkoisen pellon laidalle vaiko edessä häämöttävään synkkään metsään. Kesäinen polku kiemurtelee valon ja varjojen vuorovaikutuksessa.
Löysimme Davidin kanssa taulun paikalliselta kirpparilta viisi vuotta sitten muutama päivä metsuri-isäni kuoleman jälkeen. David kiinnitti maisemaan huomionsa ensin, hyvin kun on oppinut vaimonsa sisimmän liikahduksia tuntemaan 26 vuoden aikana. Kesäinen metsä muistutti isästä, joka rakasti aamun varhaisia tunteja yksinäisessä työssään. Kuulen omassa sisimmässäni samaista kutsua hiljaiseen aamumetsään.
Taulun syvällisempi viesti puhuu minulle ihmisen polusta. Emme tiedä, kaartuuko seuraava askel kohti valoisaa pellon laitaa vai synkkään metsään. Tietämättömyys terveydestä, läheisistä, toimeentulosta tai jaksamisesta voi tuoda ahdistusta. Kuinka rauhoitun itse ja olen aidosti läsnä toiselle, kun polun epävarmuus hetkellisesti pelottaa? Toivon, että osaisin pysähtyä toisen viereen istumaan polun laitaan. Kunpa osaisin antaa Jumalan läsnäolon ja sanojen hoitaa, tuoda toivoa kauttani.
Varjojen merkitys nousee siitä, kuinka niitä katsomme
Maalauksen tavoin polkumme ylle osuu varjoja. Varjot tuovat viileää suojaa polulle. Tai ne pelottavat synkkyydellään. Varjojen merkitys nousee siitä, kuinka niitä katsomme. Psalmi 91 kuvailee yöpymistä Kaikkivaltiaan varjossa. Korkeimman siipien alla kirjoittaja kokee olevansa suojassa silloinkin, kun ympärillä on kauhua ja kulkutautia. Hänelle varjot toivat turvaa. Mistä varjot polullasi kertovat sinulle?
Psalmin kielikuvaa käyttäen, kun istumme Jumalan varjossa, emme välttämättä näe häntä. Näemme vain varjon, jonka hän heittää yllemme. Varjon takana kuitenkin on aina läsnä oleva Jumala, riippumatta siitä, mitä näemme tai tunnemme. Jumalan läsnäolo polun epävarmuudessa ja varjoissa ei heti poista kysymyksiämme. Mutta saamme jäädä kysymyksinemme ja pelkoinemme hänen läheisyyteensä. Jumalan armo riittää meidän varjoissamme. Hän ottaa meidät vastaan kysymyksinemme.
Jeesus kulki ihmisen polun
Kaartuipa polku synkkään metsään tai aurinkoiselle pellolle, itselleni tuo lohtua se, että Jeesus kulki ihmisen polun. Aurinkoinen peltoaukea ja synkkä metsä on hänelle yhtä tuttua. Mikään yksityiskohta polulla ei tule hänelle yllätyksenä. Voin katsoa tuntematonta maisemaa, luottaa ja jäädä hänen käsiinsä. Tätä rukoilen myös sinulle.
