Jumala valitsee vanhempamme
Pysähdyin tänä aamuna hetkeksi ihastelemaan Kymenvirran kauneutta auringon paisteessa Kylpylän rannassa. Samalla, kun nautin hiljaisesta aamusta ja ihmettelin Luojan luonnon kauneutta, veteen, aivan kohdalleni, putosi iso valkoinen höyhen. Höyhen, niin kevyt ja hauras kuin olikin, jäi aluksi lepäämään veden pinnalla. Hämmästelin, kuinka se ei saman tien lähtenyt virran matkassa eteenpäin. Sitkeästi höyhen heilui hetken paikallaan. Lopulta virtaus vei voiton.
Katselin höyhenen kulkua veden matkassa. Sitten tuli itku laiturilla. Sinivalkoinen lippu liehui jossain kauempana Äitienpäivän kunniaksi. Höyhen muistutti äidistä. Siitä, että tänään on ensimmäinen Äitienpäivä äidin kuoleman jälkeen.
Höyhenen tavoin äiti taisteli viimeisen virran rannalla. Odotti, että muutama pala loksahtaisi paikalleen ennen lähtöä Taivaan Kotiin. Ja sitten äiti hyväksyi, ettei näin tapahtunut. Äiti päästi irti. Keskeneräiset asiat saivat jäädä suurempaan käteen.
Laiturilla mietin elämän mysteeriä. Sitä, kuinka niin vahvasta ja rautaisen luonteen omaavasta äidistäni tuli kovin heikko ja hauras viimeisillä metreillä. Sisimmästä nousi kiitollisuus siitä, että oman heikon ja hauraan persoonani kanssa sain nähdä äidissä myös tuon puolen. Toisen hauraus yhdistää ja koskettaa omaa haurautta syvemmin, kuin vahvat komentosanat ja vastaukset, joita niitäkin äidiltä löytyi.
Virta vei höyhenen mennessään. Minä jäin ihmettelemään rannalle, kuinka kauniisti valkoinen höyhen tänä aamuna, ja äiti lähes vuosi sitten, lipui pois näkyvistä.
Tänään, Äitienpäivänä, olen kiitollinen siitä, että synnyin tähän maailmaan äitini tyttärenä. Jumala valitsi minulle vanhempani. Luotan Hänen valintaansa. Opin äidiltä paljon, sekä sen kautta, mitä häneltä sain, että sen kautta, mitä jäi saamatta.
Höyhenenhauras elämä jättää hiljaiseksi Jumalan läsnäolossa. Jumalakin vaikuttaa olevan hiljaa. Ei siksi, ettei Hän välittäisi vaan siksi, että Hän on läsnä ja kuuntelee. Hän kuulee jokaisen sisimpäni liikahduksen. Hän ottaa minut vastaan taivaallisille, lohduttaville käsivarsille. Nuo käsivarret ovat myös sinua varten, tänään.
Sisimpäsi liikahdukset kuullaan. Kyyneleesi nähdään. Eräänä päivänä itkua ei enää ole. Jumala itse näin lupaa. Sitä päivää odotellessa voimme olla läsnä toistemme kyynelille. Kyynelten lopullinen pois pyyhkiminen tapahtuu taivaan kirkkaudessa.
