Katselen ikkunasta kaunista syysmaisemaa. Tuuli heiluttelee oksia. Lehtiä putoilee puista kauniiksi kasaksi polulle. Ajatus pysähtyy, kun katselen hiljaa ilmassa leijuvia lehtiä. Tänä aamuna erilainen lehti putosi puusta, viimaisen tuulen vaikutuksesta.
Paras professorini Yhdysvalloissa, ystävämme Larry, lähti tänä aamuna taivaan kotiin. Lehti oli heilunut puussa hauraana jo kauan. Viimeinen tuulenviima puhalsi odottamattoman lujaa. Pian Larryn kuoleman jälkeen tulleessa viestissä hänen vaimonsa, rakas ystäväni Susan kirjoitti tänä aamuna, Larry lähti Vapahtajansa luo.
Yli 20 vuotta sitten Jumala toi Larryn polulleni. Olin juuri aloittanut yliopisto-opinnot. Larry ohjasi muutaman tarvittavan, ylimääräisen kurssin, jotta saatoin jatkaa suoraan eri ohjelmassa, kuin mihin olin alun perin hakenut. Kun kohtasin Larryn ensimmäistä kertaa, aistin, että olen nöyrän, viisaan, syvällisen Jumalan Pyhän läsnäolossa. Larry eli sitä, mitä hän opetti. Hän mallinsi, mitä tarkoittaa nähdä Jumalan käsi, Jumalan viisaus psykologisessa tiedossa.
Viimeisen ulkomaanmatkansa Larry ja Susan tekivät Suomeen, tänne Heinolaan. Larry opetti sunnuntain jumalanpalveluksessa. Paistoimme makkaraa Möljänpuiston nuotiopaikalla. David ja Larry kiersivät Heinolaa polkupyörillä. Larry tapasi useita meille rakkaita ystäviä täällä. Hän lähti sydän kosketettuna takaisin Yhdysvaltoihin.
Jumala yllättää ihmisten kautta
Jumala yllättää ihmisten kautta, joita hän tuo polullemme. Yhteys ja ystävyys Larryn ja hänen perheensä kanssa oli yksi parhaita asioita, mitä minulle tapahtui Yhdysvalloissa. En tiedä, osasinko kiittää Larrya hänen vaikutuksestaan elämässäni sillä syvyydellä, kuin olisin voinut. Toivon, että voin ja osaan jatkaa edes pienellä tavalla sitä perintöä, minkä Larry istutti sydämeeni.
Me jätämme jalanjäljen toistemme sydämeen. Aina. Jonkinlaisen. Joskus se voi olla raskaan saappaan jälki. Joskus hiljainen, kevyt kengän painallus, jota tuskin huomaa. Larry jätti jalanjäljet, joissa heijastuu Jeesuksen sandaalit ja sydän.
Oma lehteni putoaa puusta joskus, milloin, on Jumalan kädessä. Siihen saakka jätän jalanjälkiä ympärilleni. Elämä on hauras. Jokainen hetki on ainutlaatuinen rakastaa lähimmäistä vierellä. Tapa, jolla tänään rakastan, jälki, jonka tänään jätän, on merkittävä. Vanhurskas puhuu vielä kuoltuaankin. (Hepr.11:4)
