Tie Golgatalle ja Ylösnousemuksen aamuun kulki Getsemanen kautta. Getsemane oli edeltä suunniteltu pysähdys Jeesuksen polulla sovittaa meidän syntimme. Getsemanen yössä koetaan tuskan syvyys. Siellä kysytään elämän vaikein kysymys: ”onko ihan pakko… onko mitään muuta tietä, keinoa, reittiä?” Getsemanen yössä taivutaan Isän tahtoon: ”Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä…” Heprealaiskirjeessä kuvataan, kuinka ”Lihansa päivinä Kristus voimakkain huudoin ja kyynelin uhrasi rukouksia ja anomuksia Jumalalle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.” (Hepr.5:7) Rukous kuultiin, mutta ei tavalla, jota me oletamme. Jota me odotamme. Ei Jeesus saanut sitä, mitä pyysi itseään ajatellen. Noin 600 vuotta ennen Getsemanen yötä Jesaja profetoi karitsasta, joka on ääneti, kun hänet viedään kuolemaan. Karitsa, Jeesus, kantoi ääneti ristiään. Hän oli käynyt taistelunsa Getsemanessa, ja valinnut tehdä Isän tahdon.
Getsemanen yössä murretaan. Getsemanen yössä murrutaan. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan, Getsemanessa, Jeesus rukoili: ”Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan…” (Joh.17:18). Niin kuin. Samalla tavoin. Getsemanen kautta. Meidät on lähetetty maailmaan Getsemanen kautta. Getsemanessa meitä murretaan. Getsemanessa me murrumme. Meidän murtumisemme, tai sen puute, kovuutemme, paljastaa, olemmeko olleet Getsemanen yössä. Meidät, Jeesuksen tavoin, on lähetetty murtumaan Getsemanen yöhön.
Olenko minä murtunut ihminen? Oletko sinä murtunut ihminen? Mikä sen paljastaa? Vain murtunut voi murtunutta auttaa. Vain murrettu voidaan antaa toisille, eteenpäin, murretun leivän tavoin, siunaukseksi.
Miten Jumala murtaa omiaan, meitä?
Öisessä ahdistuksessa – kun tuska ja pelko raastavat rintaa
Öisessä yksinäisyydessä – kun ystävät nukahtavat vierelle, jäävät sivummalle
Öisessä itkussa – kun kipu jatkuu ja suru ei suostu lohdutettavaksi
Öisessä taistelussa – kun Jumalan tahtoon taipuminen kysyy liian paljon
Getsemane on murtamisen ja murtumisen paikka. Kivi ei murru. Kivi antaa samalla mitalla takaisin. Kivi puolustelee omaa kovuuttaan. Jopa Raamatulla. Me puolustelemme kovuuttamme ja oikeuksiamme jopa Raamatulla, jonka punainen lanka on uhrikaritsa, murrettu ruumis toisten puolesta, Isä Jumalan tahdon tekeminen, Jumalan korottaminen yli kaiken.
Me haluamme toisen tien. Oman tiemme. Rusinat pullasta. Haluamme kiertää Getsemanen ympäri. Getsemanen yö on raskas, tuskallinen, pelottava ja yksinäinen. Jeesus ei kiertänyt Getsemanea. Hän kulki läpi pimeimmän yön, synkimmän helvetin, jotta meidän ei tarvitsisi kokea sitä. Jumala antoi meille lahjana vapaan tahdon, jonka avulla voimme myös vapaasti valita sen, että kierrämme Getsemanen.
Avioliitto ja perhe, jossa tehdään, mitä yksi määrää ja haluaa, on kiertänyt Getsemanen
Seurakunta, jossa tehdään ihmisen tahto, ihmisen mielipiteiden mukaan, tavalla, jolla ihminen haluaa, on kiertänyt Getsemanen
Ihmissuhde, jossa manipuloidaan, kontrolloidaan ja syytellään oman edun vuoksi, on kiertänyt Getsemanen
Somepäivitys, jossa kirjoitetaan kovasydämisesti, omaa paremmuutta korostaen, on kiertänyt Getsemanen
Getsemane murtaa meissä oman tahdon tekemistä. Oman kontrollin ylläpitämistä. Oman äänen korottamista. Oman kaunan kantamista.
Tie herätykseen kulkee Getsemanen kautta. Getsemanen yössä meitä murretaan, jotta murretun leivän tavoin meidät voidaan antaa kärsivän, syntisen, heikon vierelle. Getsemane herättää meidät näkemään synnin, pahuuden ja kärsimyksen, ja anomaan, että Jumala armahtaisi.
Tie yhteyteen seurakunnassa kulkee Getsemanen kautta. Getsemanen yössä meille näytetään, kuinka läheisinkin ystävä joskus nukkuu meidän hädässämme, kuinka petymme toisiimme, ja silti valitsemme yhteyden.
Tie yhteyteen avioliitossa ja perheessä kulkee Getsemanen kautta. Getsemanen yö muistuttaa, kuinka meidät on kutsuttu rakastamaan ja taipumaan Isän tahtoon, ei kiistelemään ja osoittamaan oma paremmuutemme. Riidoissa ei ole voittajia. On vain sydämiä, jotka särkevät, särkyvät, kovettuvat.
Tie sisäiseen parantumiseen kulkee Getsemanen kautta. Getsemanen yössä kohtaamme meidän puolestamme kärsivän, murretun Jumalan. Kristuksen myötätunto meidän surussamme, hädässämme kirkastuu Getsemanessa.
Tie Hengen hedelmän kasvuun kulkee Getsemanen kautta. Getsemanen yössä meistä kulotetaan kovuutta, itsekeskeisyyttä, omahyväisyyttä, oikeassa olemisen tarvetta. Meitä poltetaan ja puhdistetaan, jotta Kristus meissä kirkastuisi. Jotta hänen hedelmänsä kasvaisi, ei oma yritys tuottaa hedelmää.
Tie ylösnousemukseen kulkee Getsemanen kautta. Ei ole ylösnousemusvoimaa ilman Kristuksen kärsimysten osallisuutta. Tahdon tuntea Kristuksen – rukous merkitsi Paavalille molempia, kärsimystä ja voimaa. Kiirastorstai kutsuu meitä viipymään Kristuksen vierellä Getsemanessa. Näkemään tuskan hänen kasvoillaan. Tuntemaan hyppysissämme veren, mitä hän hikoili. Kiirastorstai kutsuu meitä näkemään itsemme rehellisesti. Antamaan murretun Kristuksen murtaa meitä. Muuttumaan hänen kaltaisekseen, kun häntä katsomme
Jotta meidät, hänen laillaan, voidaan antaa toiselle.
Jotta Kristus meissä todella saisi olla kirkkauden toivo.
Jotta Kristuksen tuoksu meissä huumaisi suloisuudellaan; Getsemanen veri, hiki ja kyyneleet, Kristuksen nöyryys, meidän tuntomerkkimme.
Getsemanen öinen itku ja murtuminen saa aikaan lempeyttä, jonka Jumalan Sanan kehotuksen mukaan tulisi tulla meissä kaikkien tietoon, sillä Herra on läsnä.
Näetkö sinä minussa Getsemanen yön jäljet?
Näenkö minä sinussa Getsemanen yön jäljet?
Näkeekö ihminen, joka ei vielä tunne Jeesusta henkilökohtaisesti, meissä Getsemanen yön jäljet?
Olemmeko me yksilöuskovina ja seurakuntana valmiit murtumaan Getsemanessa, antamaan Jumalan taivuttaa meitä, kunnes syvimmältä luotaava rukouksemme on, Tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun; niin paljon kuin tämä koskeekin. Sinun tahtosi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, oli rukous, minkä Jeesus opetti opetuslapsilleen. Tapahtukoon sinun tahtosi, oli viimeinen rukous minkä hän rukoili ennen ristiä. Jeesus opetti rukouksen, jonka oli itse valmis rukoilemaan tuskassa ja pimeydessä. Kun otat murretun leivän, muistutuksena murretusta Jeesuksesta; kun otat viinin muistutuksena pyhästä sovintoverestä, anna Getsemanessa ja Golgatalla murretun Kristuksen murtaa sisimpääsi. Hän tekee sen rakkaasti, lempeästi, armollisesti. Jeesus tietää, mitä merkitsee olla murrettu ja kuinka syvästi se satuttaa. Ja Jeesus tietää, kuinka suloisen hedelmän murtuminen saa aikaan. Hänen kunniakseen. Toisten parhaaksi.
