Viime päivinä olen katsellut Kymenvirran virtauksia. Vaikka virtauksia aikaansaavat tekijät ovatkin lähinnä veden pinnan alla näkymättömissä, niiden vaikutus on silminnähtävissä. Soutaja saa tehdä hartiavoimin töitä päästäkseen virtauskohdista avaralle.
Salakavalat virtaukset vaikuttavat myös elämässämme. Ahdistus, materialismin tavoittelu, kiire ja talouden uhkakuvat muodostavat omia pyörteitään arjessa. Syyt, niin ikään, ovat pinnan alla näkymättömissä. Vaikutus näkyy uupumuksen uurteina soutajan kasvoilla. Me pyöritämme arkea, ja arki pyörittää meitä. Väsymyksen keskellä epäröimme katsoa pintaa syvemmälle, jotta näkisimme, miksi virtaus vie meitä mukanaan, voimalla.
Entä, jos virtauksen vietäväksi voisi jäädä ja luottaa, että meitä kannatellaan? Entä, ellei tarvitsisi pelätä, että veden pinnan alla on jotain, mikä kolhii venettä tai satuttaa soutajaa?
Tänään helluntaina, vajaa 2000 vuotta sitten, virtauksista voimakkain kirjoitti Itsensä ihmiskunnan historiaan. Pyhä Henki, Puolustaja ja Totuuden Henki, luvattiin Jumalan lapsille voimaksi, joka kannattelee syvimmänkin koetuksen pyörteissä. Jeesus lupasi, ettei jättäisi omiaan orvoiksi. Helluntai muistuttaa meitä siitä, että Hän piti lupauksensa.
Helluntaina alkunsa saanut virtaus jatkaa kulkuaan. Missä tuo virta vaikuttaakaan, sen rannoille ilmaantunut kasvillisuus kantaa ainutlaatuista hedelmää, Hengen hedelmää.
Kymenvirran varsi kutsuu katsomaan pintaa syvemmälle, virtauksiin, jotka kuljettavat venettäni. Arkeen, joka pyörittää minua. Helluntain Henki kutsuu elämään ankkuroituna virtauksessa, jonka lähde on Kristus Jeesus. Laskemaan aironi ja luottamaan häneen.
Molemmilla on minulle sanottavaa tänä helluntaina.
