Lehtien haravointia

Näihin aikoihin tuuli repii viimeisetkin lehdet puista. Värikkäitä lehtiä onkin jo haravoitu ja kerätty pois pihoista ja puistoista viikkojen ajan. Olen usein ajatellut ja joskus tästä maininnutkin: Ajattelepa, jos asia hoituisi niin, että vain odottaisimme, kun tuuli kerää lehdet sopiviin kasoihin ja vähän lisää odottamalla tuuli vielä työntäisi lehdet jätesäkkeihin ja jopa solmisi säkin suut kiinni?

Tulin uskoon samana keväänä, kun kirjoitin ylioppilaaksi. On tunnettu tosiasia, että ihminen on ”viisaimmillaan” siinä 17 – 18 vuoden ikäisenä – niinpä minäkin, olin imenyt ja omaksunut kaiken mitä lukiossa opetettiin, erityisesti fysiikan, kemian, biologian ja matikan tunneilla. Olin tyytyväinen, kun olin reaaliaineista kirjoittanut laudaturin keskittymällä fysiikkaan ja kemiikkaan – Turhapuroa lainatakseni. Biologia myös kiehtoi, vaikka myöhemmin hakeuduinkin tekniikkaa opiskelemaan. Biologian parissa olin omaksunut teorian elämän synnystä satunnaisen kehityksen tuloksena, eli sopivat alkuaineet sopivissa olosuhteissa riittävän pitkän ajan kuluessa sattumalta muodostivat molekyylejä, jotka puolestaan sattumalta muodostivat alkeellisen solun, jonka jälkeen toinen solu sattumalta liittyi toiseen soluun ja niin ne muodostivat alkeellisen elävän organismin … ja sattumat jatkuivat, vai jatkuivatko sittenkään?

Mutta hetkinen – tämähän muistuttaa tilannetta, että syksyn lehdet sattumalta kerääntyisivät jätesäkkiin ja vetäisivät perässään säkin suun solmuun, sillä erotuksella että lehtiä sisältävät jätesäkit eivät herää eloon ja tuota uusia ja entistä monimutkaisempia jätesäkkejä. Tässähän on nyt jotain pielessä? Olin oppinut fysiikan tunneilla, että luonnossa entropia aina kasvaa – eli epäjärjestys kasvaa. Vai mitä sanot lehtien haravoinnista, kun tuulenpuuska osuu paikalle? En ole vielä koskaan nähnyt lehtien ajautuvan itsekseen tiukkaan kasaan, mutta olen kyllä nähnyt lehtikasan leviävän pitkin nurmikkoa, sitä enemmän mitä enemmän aikaa kuluu.

Kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi, ymmärsin, että Jumala oli puuttunut minun ajatusmalleihini, jotka olin omaksunut, vaikka en mitään erityistä ilmestystä tai välähdystä kokenutkaan. Jouduin käymään läpi maailmankuvaani ja toteamaan, että se mitä olin uskotellut itselleni luonnosta ja elämän synnystä ei toiminut, muuten kuin myöntämällä Jumalan olemassaolon ja toiminnan. Siitä alkoi prosessi, joka johti siihen, että menin hengelliseen tilaisuuteen ja olin valmis ottamaan vastaan elämääni Jeesuksen Kristuksen. Paljon olisi kerrottavaa siitä, mitä hyvää vuosien varrella olen oppinut Hänestä, Jeesuksesta Kristuksesta – ja mitä huonoa olen oppinut itsestäni. Hän on kuitenkin aina ollut uskollinen, ja Häneen olen voinut turvautua kaikissa elämäni vaiheissa.

Toivon että sinäkin voisit löytää Hänet, se tapahtuu aina yksilöllisellä tavalla, mutta lopputulos on sama. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen kuin nousi taivaaseen ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä pelätkö” (Joh 14:27) Tuo lupaus on edelleen voimassa. Voit lukea myös Joh 3:16 ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”.

Siunausta sinulle!

Ossi Helander

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Share on email
Share on print