Minun tarinani Aira Iivari

JUMALA EI IKINÄ OLE ELÄKKEELLÄ

Olen aina etsinyt totuutta ja Jumalaa. Olin teini-ikäisenä uskossa, mutta en päässyt kunnolla uskonelämässä kasvamaan. Ensimmäisen avioliiton aikana jouduimme asunnottomiksi ja asuin vuoden teltassa.  Sieltä käsin kävin töissä. Talven lähestyessä mies meni kurssille. Minulla oli paikka, jossa sain käydä pesemässä pyykit. Minulta varastettiin kaikki, leirikeitin, sinolit ja kolmet farkutkin. Eivät sentään vieneet vesiämpäriä, joten pystyin ainakin vesipostista hakemaan juomavettä. Myös Raamattu sai olla rauhassa. Viinit tulivat tutuiksi, lämmitti sisuksia. Jälkikäteen sain tietää poliisien etsineen minua, olisivat siirtäneet teltan poliisiaseman taakse turvallisuuteni takia, niihin aikoihin tapahtui jopa murhia. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, kuinka Jumala suojeli ja varjeli minua, kun asuin yksin teltassa. Lupasin Jumalalle, että jos saan asunnon niin tulen uskoon. No, en tullut, vaan unohdin koko asian. Meni vuosikymmeniä ennen kuin Jumala otti minut kiinni sanoistani täällä Heinolassa.

Vaikka pidin uskovaisia tyhminä älykääpiöinä, menin Paratiisiseurakunnan äitienpäiväjuhlaan. Samana iltana yömyöhällä katsoessani televisiota kuulin yhtäkkiä selvän äänen: Aira, sinä olet menossa helvettiin! Tiesin sen olevan Jumalan äänen ja säikähdin. Sanoin Jumalalle tietäväni, että asiani eivät olleet   kunnossa Hänen tai vielä vähemmän Jeesuksen kanssa. Pelkäsin ja pyysin, että Jumala ei tappaisi minua. Lupasin tehdä parannuksen ja antaa elämäni Jumalalle. En ymmärtänyt miten kauniit ajatukset Jumalalla oikeasti oli minua kohtaan.

Maanantaina 9.5.2016 menin raskain askelin Paratiisiin. Kysyin, onko paikalla sielunhoitajaa. Marja Suojala tuli juttelemaan kanssani. Yritin selittää änkyttämällä asiaani. Lopulta Marja kysyi sen maailman tärkeimmän kysymyksen; “Aira, haluatko antaa elämäsi Jeesukselle? Haluatko tulla uskoon?” Sanoin, että sitä olen yrittänyt selittää koko ajan. Vanhanaikaisesti polvistuimme sohvan ääreen ja Marja julisti kaikki syntini anteeksi noin klo 16:30. Eikä siinä vielä kaikki, ex-mieheni tuli uskoon seuraavana päivänä 10.5.2016 helluntaiseurakunnan päiväpiirissä. 

Jeesus ei luvannut helppoa tietä. Minulla alkoivat heti taistelut. Olen vajavainen, lankeava kristitty. Mutta voin jatkuvasti tehdä parannusta ja sitä joudun tekemäänkin. Rohkaisin ensimmäisten kuukausien aikana itseäni muistamallani Raamatun lupauksella: Jeesuksen sanat “Rauhan minä jätän teille. Minun rauhani. Sen minä annan teille. En minä anna niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö”. Sekä hengellisen laulun sanoilla: ” Päättänyt olen seurata Herraan, päättänyt olen seurata Herraa. En palaa en, en palaa en.” Todistin kaikille uskoontulostani, alussa saatoin olla liiankin innokas kertomaan Jeesuksesta. Vaikka kukapa ei olisi, löytäessään maailman arvokkaimman aarteen: Jeesuksen! Menetin ns. ’ystäviä’ ja sain ikäviä viestejä, mutta todelliset ystäväni ovat edelleen ystäviäni ja rinnallani. Herra on auttanut tähän asti ja auttaa edelleen.

Jumala on varjellut minua monesti äärettömällä rakkaudellaan. Niin teltassa asuessa kuin jokapäiväisessä elämässäni; minut on jopa parin kertaan sekoitettu sairaalassa toiseen potilaaseen ja minulle on vahingossa määrätty vääriä lääkkeitä. Jumala ei ole eläkkeellä, minun vartijani ei torku eikä nuku! Jumala on vastannut myös moniin rukouksiin. Aivokuollut potilas, jolta hoidot olivat lopetettu, virkosi ja palasi elämään ja tuli uskoon, vaikka ennusteen mukaan hänen ei pitänyt kyetä enää edes kommunikoimaan. Jos kertoisin kaikki hyvät asiat mitä Herra on tehnyt niin niistä pitäisi kirjoittaa kirja.

Jos et tunne henkilökohtaisesti Jeesusta ja kuulet Hänen äänensä, niin ota Hänet vastaan. Hän antaa iankaikkisen elämän ilmaisena lahjana. Hän on kiinnostunut sinun asioistasi. Hän vastaa rukouksiin. Älä välitä ihmisten mielipiteistä, seuraa sinä Jeesusta. 

Aira Iivari 

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Share on email
Share on print