Ullan matkassa 2/ 2025

Uuden vuoden aattona sain ystävältä viestiä, että nimissäni pyydetään rahaa. Olin muutamaa päivää aiemmin kuullut, että nimelläni pyydetään kavereita facebookissa.

Tapahtunut sai muistot kiirimään nuoruuteen, jolloin itselleni tuntematon ihminen soitteli tuttaville ja esitteli olevansa minä. Kuinka monelle hän oli soitellut, en tiedä. Yksi rohkeni varmistamaan, olinko soittaja minä. Molemmat tilanteet, soittaja silloin ja pyynnöt vuoden vaihteessa, lamaannuttivat hetkeksi. Kuinka joku saattoi esittää olevansa minä, eikä itselläni tuntunut olevan asian suhteen mitään kontrollia?

Olen viime päivinä lukenut Jobin kirjaa. Yhtenä punaisena lankana kirjassa kulkee Jobin ystävien uskomus, jopa koppavuus siitä, että he tiesivät Jumalan tiet ja Jobin kärsimyksen syyn. He uskoivat tietävänsä Jobin kivunkin paremmin kuin Job itse.

Jobin kirjan lopussa luemme Jumalan hätkähdyttävät sanat noille ystäville. Jumala oli vihastunut siitä, että ystävät eivät olleet puhuneet hänestä oikein. Jobin kolme ystävää olivat esittäneet Jumalan olevan jotain sellaista, mitä hän ei ole.

Minulle tuntemattomat ihmiset esittivät olevansa minä. He esittivät minua sellaisena, mitä en ole. Jäin miettimään millaista se on Jumalalle, kun Jobin ystävien tavoin ihminen ei puhu hänestä oikein. Kun ihmiset, me, esitämme ja edustamme hänen olevan jotain, mitä hän ei ole. Jobin ystäville hän oli vihastunut. Vajavaisesti, ihmisen näkökulmasta saan tuosta kiinni. Olin todella vihainen näille tuntemattomille, jotka esittivät minua. Tekivät nimissäni asioita. Uskottelivat toisille olevansa minä.

Pysähdyin pohtimaan, kuinka itse puhun Jumalasta. Kuinka syvästi tunnen hänet? Esitänkö hänestä yhtä puolta toisen kustannuksella niin, että kokonaiskuva kärsii ja jää vajavaiseksi? Kirjoitin muistiinpanoihini huokauksen siitä, että oppisin tuntemaan Jumalaa kokonaisvaltaisemmin. Voin puhua oikeammin toisesta, Jumalasta tai ihmisestä, kun tunnen häntä syvemmin. Ja kun sydämestäni myös kunnioitan häntä.

Kunnioituksen myötä haluan tuoda toisen esiin tavalla, mikä edustaa häntä aidosti ja oikein. Kunnioitus suojelee toisen selustaa. Kunnioitus suojelee Jumalan kunniaa. Voisiko sisimmän pyyntömme olla tämä: tuntea Jumalaa syvemmin, jotta voisimme puhua hänestä oikein; ja kunnioittaa lähimmäistä Jumalan kuvana niin, että haluamme hänelle totta ja hyvää. Emme voi kontrolloida toisten edesottamuksia, mutta voimme itse tehdä päätöksen puhua oikein. Sekä Jumalasta että ihmisestä.