Tänä aamuna tein tutuksi tulleen pyörälenkin kylpylän uimarantaan. Pakkasta oli kipakan sopivasti. Pukuhuoneessa yhdessä muutaman mummon kanssa mietimme, miksi tänne täytyy tulla aamuhämärässä moisessa pakkasessa. Lopulta yksi kiteytti olennaisen: ”säässä kuin säässä vesi on samanlaista”. Niinpä. Olipa pakkasta aste tai parikymmentä, vesi pysyy samana.
Avannon reunoille oli muodostunut pientä jääriitettä. Kuu paistoi ja tähdet tuikkivat. Mummon toteamus kolmenkymmenen avantovuoden jälkeen piti paikkansa. Ei vesi ollut tänään sen kylmempää kuin eilen tai viime viikolla. Sääolosuhteet hämäävät mieltä siitä, että kovemman pakkasen tähden myös veden täytyy olla kylmempää.
Kun ajelin pyörällä kotiin lumen kimallusta pakkasaamussa ihmetellen, uimarimummon sanat veden lämpötilan muuttumattomuudesta saivat uudenlaista syvyyttä. Lausahdus alkoi puhua minulle Jumalan armosta.
Avantoveden tavoin, säässä kuin säässä, Jumalan armo on samanlaista.
Sääolosuhteet ja pakkasen kovuus mietityttää miten sinne avantoon uskaltaa tänään mennä. Samalla tavoin, elämän sääolosuhteet, lankeemukset, epäonnistuminen, kipu, tai kyvyttömyys itse tehdä mitään voi saada meidät epäilemään, josko Jumalan armo on edelleen sama. Entä jos elämän pakkasessa armo onkin muuttunut, eikä enää riitä? Ottaako Jumala minut vielä vastaan, tällaisena?
Jumalan armossa ei ole kysymys minun tunteistani, kokemuksistani tai elämän sääolosuhteista. Armo pohjautuu Jeesuksen ristin työhön. Koska Jeesus kuoli minun puolestani ja nousi kuolleista, säässä kuin säässä Jumalan armo on samanlaista. Jeesus on siitä takeena. Ei minun jaksamiseni, osaamiseni tai onnistumiseni.
Jos aamunpimeän synkeän avannon äärelle jää riittävän pitkäksi aikaa miettimään, sinne ei tule mentyä. Veteen vain täytyy mennä sen suuremmin ajattelematta tai analysoimatta. Armon laita on samoin. Mitä pidempään omassa pimeässä yössä analysoimme Jumalan armoa, sen epävarmemmaksi tulemme. Keskitymme itseemme, emme Jumalan armoon. Ja jäämme seisomaan viimaiselle laiturille.
Kylmä vesi nipistelee kehoa. Olen elossa. Armo laita on samoin. Se tekee minut eläväksi. Kiitän Jumalaa armosta, ja otan uuden askeleen. Armo riittää tänäänkin.
