JUMALAN HUOLENPITO
Minä synnyin vuonna -66 toukokuisena päivänä. Perheeni koostui äidistä, isästä ja isoveljestä. Lapsuuteni oli välillä hyvää, mutta oli myös varjopuolia. Isä käytti alkoholia ja sen myötä tuli väkivaltaiseksi. Saimme elää pelossa ja mennä monesti metsään piiloon, ettei mitään ikävää tapahtuisi.
Vanhemmat eivät siis olleet mitenkään uskovaisia, mutta onneksi mummoni puhui minulle jonkun verran Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan. Ja ne asiat ovat kulkeneet sydämessäni niin, että olen nyt tässä.
Minä aloitin itsenäisen elämän 16-vuotiaana, silloisen poikaystävän kanssa; siitä seurasi sama kierre kuin vanhemmillani. Sain pelätä, milloin poikaystäväni tulee kotiin ja sättii ja hakkaa minua ja samalla odotin esikoistani syntyväksi. Minut lytättiin maahan totaalisesti, haukkumalla ja polkemalla. Olin niin pohjamudissa elämässäni. Kaikkea ikävää, mutta samalla ihanaa tapahtui elämässäni. Ihanat asiat ovat 5 rakasta lasta! Silti olen elänyt niin syvissä vesissä.
Tammikuu 2020 muutti elämäni suunnan kokonaan. Herra johdatti minut tapaamaan ihmistä, joka on uskossa ja hän kysyi, saako rukoilla puolestani? Voi, miten vapauttava tunne. Annoin elämäni Jumalalle helmikuussa 2020 ja elämä tuntuu koko ajan vaan paremmalta. Olen niin KIITOLLINEN!
Ystävä rakas, älä pelkää, Jumala on kanssasi joka hetki. Siunausta sinulle.
Rakkaudella
Heidi Pyykkö
