Sää ja luonnon elinolosuhteet ovat vaihdelleet virran varrella viime päivinä. Pakkasyö on seurannut auringonpaistetta ja raekuuro lempeää tuulenvirettä. Kasvustolla ei ole sananvaltaa siihen, millainen sää sitä kunakin päivänä kohtaa.
Ulkoisista, hetkittäin vaihtuvista olosuhteista huolimatta yksi asia ei ole muuttunut. Luonto virran varrella herää kevään ihmeeseen ja uuteen kasvuun. Yhtä pientä vihreää silmua seuraa toinen. Muutos, aluksi ihmissilmältä piilossa, puhkeaa kukkaan.
Elämämme olosuhteet niin ikään vaihtelevat paisteen ja pakkasen, lempeän tuulen ja raekuuron ympäröiminä. Emme voi valita, millaisessa säässä tänään elämme joko ulkoisesti tai sisimmän näkökulmasta. Seuraava askel on otettava, satoi tai paistoi.
Myös ihmiselämässä tapahtuu kasvua, ei niinkään haastavista olosuhteista huolimatta vaan usein olosuhteiden tähden. Sisäinen lujuus ja sitkeys syntyvät silloin, kun raekuuro piiskaa kasvoja. Kun myrskytuuli riepottelee ja vahvistaa juuria. Sisäistä kasvua tapahtuu, kun meitä hiotaan ja koetellaan. Luonnossa tapahtuvan ihmeen tavoin, tuo muutos tapahtuu usein oman ja toisen silmältä näkymättömissä.
Jumalan sanassa meitä kehotetaan juurtumaan Kristukseen ja vahvistumaan uskossa (Kol.2:7). Kristukseen juurtuneinakin koemme tuulen viiman ja raekuuron piiskauksen. Mutta säästä riippumatta päivittäinen elinvoimamme virtaa Kristus-juurten ravinteista. Niinpä koetusten keskelläkin uusi elämä voi puhjeta kukkaan entistä raikkaampana.
Emme voi kontrolloida ympäröiviä olosuhteita tai toisten ihmisten reaktioita. Voimme kuitenkin päivittäin valita muutoksen kasvukipuineen. Meidät on kutsuttu yhdessä kasvamaan ja kulkemaan toistemme rinnalla ilossa ja surussa. Kristuksen rakkauteen juurtuneina saamme rohkaistua myös kasvukivuissa. Vaihtelevat ja vaativat olosuhteet eivät estä uuden elämän, kevään ihmeen, tuomaa muutosta ja toivoa.
Iloitaan pienistä muutoksista ja kasvusta, Jumalan uskollisuudesta ja huolenpidosta.
