Antsu täs Moro!
Oot ehkä lukenut mun edellisen jutun, mikä oli elokuussa ruokakassissa, se kuponki. Haluun valottaa elämästäni jotain muitakin puolia. Suurin osa jo tietää ja tuntee mut ja tietää et oon kasvanu lastenkodissa, vajaa kaks vuotta sitten yhdes aikakauslehdessä oli mun tarinaa siellä oloajalta. Elämä siellä ei ollu pelkkää hyvää, traumatisoiduin vahvasti seksuaalisten hyväksikäyttöjen seurauksena. Mun traumahistoria on ollu äärimmäisen voimakas, pitkäkestonen ja vahva. Kävin pitkät terapiat ja kouluttauduin itsekin traumaterapeutiks. Vain Taivaan Isä anto mulle voiman ja halun tavata hyväksikäyttäjäni ja jopa antaa anteeks. Halusin antaa anteeksi, koska olin itse saanut niin paljon anteeksi Jeesukselta.
Vaikka oon kokenu monenlaista pahaa, niin kaikista traumaattisin kokemus on ollu se, kun mut hylättiin lapsena. Siitä on kaikista vaikein päästä eteenpäin. Hylkäämistrauma kukkii vieläkin aika ajoin voimakkaasti. On itekin traumasta johtuen hylännyt ennen kuin oon tullut hylätyksi. Oon niin kiitollinen, kun oon löytänyt takas Jumalan yhteyteen. Vaikeasta taustasta riippumatta oon saanut seurakunnasta ystäviä, tukea, keskusteluapua, luottoystäviä, ”hengellisiä äitejä ja isiä” ja sitä kautta oon tullu kuulluks ja nähdyks. Jos mun taustaisella tyypillä ei oo mitään sellasta asiaa, mitä en voi puhaltaa pihalle, ni ei voi olla sullakaan.
Mä etsin niin monesta paikasta sitä totuutta mikä mullla oli jo kerran ollut. Mun täydellinen turvatila on Jeesuksen armahtavassa rakkaudessa. Jeesus on antanut synnit anteeksi, mun oma anteeksi antamisen ja anteeksi saamisen matka on vielä kesken.
Niin hyvää tai huonoa himaa ei oo, ettei sinne mahtuis kontakti Jeesukseen. Monenlainen häpeä on siivittänyt elämääni. Häpeä siitä, että ei oo kelvannu omille vanhemmille. Häpeä hyväkskäytöistä. Häpeä siitä, että en oo kuulunu kantaväestöön, en oo koskaan kokenu kuuluvani romaneihin enkä valtaväestöön.
Kun on joutunut lapsesta asti peittelemään ja valehtelemaan asioita, lapsi on kasvanu kieroon, elämä on ollu valhetta: ajatusmaailma, sanat ja teot. Nyt opettelen elämään totuudessa. Mä oon uskossa, mut edelleen harjottelen asioita, en oo vielä valmis. Eteenpäin menos.
Liityin 28.11.2021 takas kotiseurakuntaan vuosien tauon jälkeen. Jos liikut huudeilla, ni tuu moikkaa mua Helareihin (Siltakatu 42), mä oon aika usein mukana tilaisuuksissa. Tuu vetää hihasta ja jää juubailee.
Nähdään, Antsu Borg
p.s. Vaikka ei oltais koskaan tavattu, ni säkin oot tervetullut. Seurakunnan ovet ovat avoinna kaikille.