Olen Mirjami Puska 61 v. syntynyt Pohjanmaalla, Kurikas. Kasvoin pienellä maatilalla. Perheeseen kuului isän ja äidin lisäksi minua 7 vuotta vanhempi sisko.
Elämä oli niukkaa, mutta emme toki nälkää koskaan nähneet. Vekseleitä erääntyviin laskuihin kirjoitettiin toki useasti, sen muistan, sillä isän alati pahentuva alkoholismi nakersi toimeentuloa ja johti henkiseen alennustilaan koko perheen. Isäni oli toki kohdannut Jeesuksen nuorena, herätyskokouksessa, mutta prinsessa etanoli oli kuitenkin vienyt hyvästä elämästä voiton. Raamattu oli vaihtunut kiljuun ja uskovat ihmiset kierrettiin kaukaa.
Minun lapsenuskoni tilalle oli hiipinyt häpeä. Usko rakastavaan Taivaan Isään oli lipunut pois kuin vesi hanhen seljästä alkoholismin tehdessään tuhojaan niin isällä kuin meillä muilla perheen jäsenillä. Aloin halveksia lapsuuteeni rakastavaa Jumalaa – Hän sai ikään kuin juopon isäni kasvot ja luonteen.
Isäni kumminkin uudistui aikuisikäni kynnyksellä ja muuttui täysin. Hän lopetti juomisen ja luonnekin muuttui – hänestä tuli kärsivällinen ja hyvätahtoinen. Minä en palannut Taivaan Isän syliin, olin katkera, täynnä tunne-elämän tuhoa, mitä alkoholismi oli saanut aikaan. Hain apua psykoterapiasta. Ensimmäisen terapiani kävin 30 -vuotiaana. Samaan aikaan myös äitini kuoli syöpään, mikä pahensi suhdettani isääni. Miksi kaiken kärsinyt äiti kuoli ja isä jäi eloon? Jumalan on täytynyt tehdä virhe.
Oman aivokasvaimen ja lukemattomien avioerojeni jälkeen nelikymppisenä istuin taas terapiassa pohtimassa ulospääsyä umpikujistani. Onneksi isäni kanssa pystyimme aina kuitenkin puhumaan näistä asioista, vaikka se kovin koski häneen, sillä hän näki tuskani. Hän aina päätti puheemme siihen, että Jeesus voi kaiken muuttaa. Jeesus muutti hänetkin, niin ettei enää tarvinnut juoda. Ja hän rukoilee meidän, mun ja siskoni puolesta, että vaikka häntä ei enää olisi, niin eräänä kauniina päivänä, Hän, Jeesus Kristus, syntiemme sovittaja ja ylösnoussut Golgatan Herra, koskettaa meitä ja me saamme kokea anteeksiannon, armon ja rauhan, joka saapuu sydämeen.
Ja toden totta eräänä kauniina päivänä, jolloin aurinko paistoi, Jeesus ilmestyi olohuoneeseen ja sanoi ” Yhäkö minua pakenet?” En Häntä toki nähnyt, mutta tunsin sitäkin voimallisemmin ja tiesin satavarmasti, kuka minua nyt puhuttelee. Taistelin vastaan, mutta Hänen rakkautensa peittosi mut 6-0 – Onneksi näin kävi, sillä siitä elämäni muuttui, niin kuin isälläni. Ymmärsin silloin, mitä oma isäni oli kaikella puheellaan tarkoittanut. Eikä Jumala ole koskaan myöhässä eikä tee virheitä – Hän on Kaikkivaltias. Eikä ole tarvinnut lapsuutta sen jälkeen kaivella, eikä istua terapiassa. Hänen työnsä on täydellinen. Minä sain anteeksi ja katkeruus hävisi ja rauha tuli sydämeen. Olin tuolloin 53 -vuotias ja lähtenyt maailmalle häpeääni pakoon. Palasin Suomeen ja Jeesus johdatti tänne Heinolaan.
Tämän kaupungin parasta rukoilen, että Jeesus sais tätä kaupunkia koskettaa ja muuttaa ja siinä samalla myös sinua, joka tätä tekstiä luet. Me kuulumme Jumalalle, Hänen rakkautensa suojaan, jonne Jeesus taisteli tien Golgatalla. Ole siunattu ystäväni. Kerro Jeesukselle kaikki. Hän sanoo sanassaan, “Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en heitä pois”
Sinua siunaten Mirjami
