Ulla Dahlen

Viime päivinä olen katsellut Kymenvirran virtauksia. Vaikka virtauksia aikaansaavat tekijät ovatkin lähinnä veden pinnan alla näkymättömissä, niiden vaikutus on silminnähtävissä. Soutaja saa tehdä hartiavoimin töitä päästäkseen virtauskohdista avaralle. Salakavalat virtaukset vaikuttavat myös elämässämme. Ahdistus, materialismin tavoittelu, kiire ja talouden uhkakuvat muodostavat omia pyörteitään arjessa. Syyt, niin ikään, ovat pinnan alla näkymättömissä. Vaikutus näkyy uupumuksen uurteina […]

Pyöräilimme mieheni Davidin kanssa Kymenvirran varrella muutamia päiviä sitten. Huomioni kiinnittyi siihen, kuinka valo ja varjot kilvan vaihtelivat polulla. Paikoitellen auringonpaiste lämmitti suloisesti matkantekoa. Varjoissa viima pääsi omiin oikeuksiinsa, ja vilu tunki takin lävitse. Eihän auringonpaiste varjoissakaan ollut mihinkään kadonnut. Auringon edessä vain oli esteitä, jotka heijastuivat pyöräilypolullemme. Jäin pohtimaan omaa arkea ja kristityn vaellusta

Sää ja luonnon elinolosuhteet ovat vaihdelleet virran varrella viime päivinä. Pakkasyö on seurannut auringonpaistetta ja raekuuro lempeää tuulenvirettä. Kasvustolla ei ole sananvaltaa siihen, millainen sää sitä kunakin päivänä kohtaa. Ulkoisista, hetkittäin vaihtuvista olosuhteista huolimatta yksi asia ei ole muuttunut. Luonto virran varrella herää kevään ihmeeseen ja uuteen kasvuun. Yhtä pientä vihreää silmua seuraa toinen. Muutos,

Aamukävelyllä virralta käyvä viima puhalsi paikoin varsin äreästi. Laineet löivät kohden rantakiviä armoa tuntematta ja antamatta. Vaikka aurinko paistoi kirkkaasti ja iloisesti, kylmä tuuli päätti sanoa oman sanansa kevätsäästä. Suosiolla vedin hupun päähäni ja takin kauluksen korkeammalle. Turha siinä oli pienen ihmisen tuulta vastaan taistella. Lasse Heikkilä kuvailee toisenlaisen tuulen viimaa Suomalaisen Messun kappaleessa Liian

Kävelin muutama päivä sitten tuttua Kymenvirranvartta. Pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan lintujen laulua rantapuissa. Muutoin oli aivan hiljaista. Yhtäkkiä kuulin linnunlaulun taustamusiikkina herkkää, hiljaista kilinää. Ääni oli kirkas, kaunis ja hauras. Mietin, mikä sai aikaan tuon epätavallisen äänen. Virran rantamilla oli ohut kerros jäätä ja jäähileitä. Lempeät laineet heiluttivat haurasta jäätä. Pienet jään jäännökset osuivat hiuksenhienosti toisiinsa.